Palautumisesta

Neurologian erikoistumiskoulutusta suorittaessani töitä oli ajoittain liikaa, useimmiten sopivasti ja joskus harvoin vähemmän kuin mitä niille oli varattu aikaa. Ystävien, tuttavien ja muiden kylänmiehien elämää sivusta seuranneena sanoisin, että työmäärä oli varsin samanlainen kuin useimmilla työssäkäyvillä. Monille tämä voi olla haasteellista. Ainakin itselleni oli. Metsästäjä-keräilijä heimoissa eläneet esivanhempamme ovat mitä todennäköisimmin viettäneet suurimman osan päivän valoisasta ajasta ulkona puuhastellen. Heille ei siis liene ole ollut vaikeaa saada 10000 askelta päivässä täyteen. Monelle meistä aktiivisesti työpäivät ulkona ovat vain kaukainen haave. Ulkoilun sijaan pitäisi jaksaa istua useita tunteja paikoillaan ja keskittyä käsillä oleviin asioihin. Usein tämä tarkoittaa intensiivistä seurustelua tietokoneen kanssa.

Joillekin tällainen elämänmeno voi toki sopia. Ainakin jonkin aikaa. Evoluution vinkkelistä katsottuna kehomme kaipaa kuitenkin liikettä siinä missä aivomme kaipaavat virikkeitä. Ja toisaalta molemmat kaipaavat myös lepoa. Sopivassa tasapainossa. Jos tämä tasapaino pettää, niin terveytemme kärsii. Ennemmin tai myöhemmin.

Jatkuva keskittyminen, esimerkiksi tietokoneen näytön tuijottaminen, kuormittaa aivoja. Joudumme ponnistelemaan. Tämä johtaa tahdosta riippumattoman autonomisen hermoston sympaattisen osan, eli niin sanotun “taistele tai pakene -hermoston”, aktivoitumiseen. Sen seurauksena verenpaineemme ja sykkeemme nousevat, kädet alkavat hikoilla, ruoansulatuksemme hidastuu ja lisämunuaisemme erittävät vereen stressi hormoneita. Vireystilamme siis nousee ja olemme valmiimpia toimimaan. Käsillä olevaa työtehtävää ajatellen “skarppaaminen” on tietenkin varsin tarkoituksenmukaista. Ajatus kulkee paremmin ja kykenemme keskittymään. Luontoäiti ei kuitenkaan ole tarkoittanut “taistele tai pakene -moodia” oletusasetukseksi. Varsinkaan silloin kun se ei salli myös kropan liikuttamista.

Nykyisessä työssäni tapaan paljon työikäisiä ihmisiä. Monella heistä yksi keskeinen tekijä vastaanotolle hakeutumisen taustalla on juurikin edellä kuvatun kaltainen pitkittynyt stressi. Arki on pyörinyt (ehkä jo useammankin vuoden) töiden ja perheen ympärillä. Liikkumiselle ei juurikaan ole ollut aikaa ja yöunetkin ovat saattaneet usein jäädä lyhyiksi. Kahvin voimalla on päässyt kuitenkin aamulla ylös. Jos uni ei ole meinannut tulla illalla niin pari olutta on onneksi auttanut. Kasviksia ei ole juurikaan kerennyt syömään. Paitsi sen mitä kaupan valmisaterioihin on lisätty.

Vaikka elämä ei olisikaan päässyt “ruuhkautumaan” yhtä pahasti kuin mitä edellä kuvatussa esimerkissä, niin kyseisiin asioihin kannattaa kuitenkin ehdottomasti kiinnittää huomiota. Ainakin jos haluaa voida hyvin ja säilyttää terveytensä mahdollisimman pitkään. Muutokset arjen kuvioihin on monesti helpompaa tehdä vähän kerrallaan. Kannattaa aloittaa siis tärkeimmästä. Ja palautumista ajatellen se on monesti uni. Olipa kyseessä sitten fyysisen tai psyykkisen kuorman aiheuttama rasitus, niin kehomme (mukaan lukien aivomme) tarvitsee riittävästi lepoa. Ja myös unta. Unen aikana aivoista puhdistetaan mm. sinne kertyneitä kuona-aineita. Jos unet jäävät toistuvasti vajaiksi, niin se hieman sama kuin, että laittaisi pesukoneen pois päältä jo ennen pesuohjelman loppumista. Esim puolessavälissä. Miltähän pyykit mahtaisivat näyttää?

Siinä missä tarvitsemme ainakin 7-8h unta yössä, niin samaan tapaan kroppamme kaipaa ainakin 1,5h kevyttä kävelyn rasitustasoista liikuntaa päivässä. Kovatehoisempi liikunta ajaa saman asian hieman lyhyemmässä ajassa. Tällöin esim 45min lenkki riittää päivittäiseksi liikunta-annokseksi. Mikä parasta, liikunta on useissa tutkimuksissa todettu myös mainioksi unilääkkeeksi. Täysin päinvastoin siis kuin alkoholi. Yksi ainoa annos alkoholia rikkoo yöunen rakenteen. Nukumme pari tuntia syvää unta ja loppuyö on rikkonaista. Terveyttä ja hyvinvointia ajatellen alkoholille ei siis ole sijaa “ruokavaliossa”. Hieman “pienempi pahis” on kofeiini. Monilla kahvi, tee tai energiajuomat mahdollistavat kiireisen arjen suorittamisen vaikka keho ja mieli ovat sitä mieltä, että pitäisi jo pysähtyä. Iltapäiväkahvin sijasta voikin kokeilla käyttää saman ajan esim rauhalliseen kävelyyn tai venyttelyyn. Tai ottaa pienet päiväunet kunhan se ei vain viivästytä unen saantia illalla.

Soluihimme tulee jatkuvasti vaurioita mm energiantuotossa sivutuotteena syntyvien happiradikaalien vuoksi. Stressivasteen aikana vaurioita syntyy helposti vielä tavanomaista enemmän ja siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että näitä vaurioita pystytään korjaamaan tehokkaasti. Runsaasti kasviksia, ja vain vähän tai ei lainkaan eläinperäisiä ja prosessoituja tuotteita, sisältävä ruokavalio auttaa taistelemaan mm tätä hapetusstressiä vastaan. Tuoreissa kasviksissa on runsaasti antioksidantteja jotka neutraloivat edellä mainittuja happiradikaaleja jo ennen kuin ne pääsevät edes aiheuttamaan vaurioita. Vähemmät vauriot tarkoittavat nopeampaa stressistä palautumista koska korjaamista ei ole niin paljon.

Edellä on puhuttu paljon kehosta. Yhtä tärkeä, jos ei jopa tärkeämpi, tekijä tässä yhtälössä on kuitenkin mieli. Kehoa ja mieltä kun ei voi erottaa toisistaan. Liikunnan ohella myös esimerkiksi meditaatio, jooga tai muut vastaavat mielen harjoitteet voivat olla suureksi avuksi. Mielen hiljentyessä voi olla mahdollista myös tarkastella omaa elämäänsä hieman kauempaa. Tällöin saattaa huomata esim oman toiminnan ja arvojen välisiä ristiriitoja joka aiheuttaa (tiedostamatonta) päänvaivaa arjessa. Jos esimerkiksi ympäristö- tai eläinoikeusasiat huolettavat mutta on töissä lihajalostamossa, niin ihan jo omaa hyvinvointiaan ajatellen voi olla järkevää pohtia myös muita työvaihtoehtoja (jos mahdollista). Hyvä omatunto on paras tyyny.

Maailma on valitettavan monimutkainen paikka. Kaikki haluavat kuitenkin olla onnellisia eikä kukaan halua kärsiä. Elämässä joutuu kuitenkin joskus ponnistelemaan. Ja toisaalta se myös tekee asioista arvokkaita. Pitkittynyt stressi ei kuitenkaan tee hyvää. Päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa uuvahdamme emmekä kykene enää jatkamaan meille tärkeiden asioiden tavoittelua. Tai iloitsemaan asioista. Nykyiset elintapani ovat terveellisemmät kuin esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten; nukun enemmän ja syön enemmän kasviksia. Alkoholia en juonut moneen vuoteen ja kofeiinia käytän vain satunnaisesti. Myös töitä on vähemmän. Nautin elämästäni, mukaan lukien työni, nykyään enemmän. Muistetaan kaikki pitää huolta läheistemme lisäksi myös itsestämme. Tällöin näytämme hyvää esimerkkiä myös toisillemme.

"Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving."

-Albert Einstein

Piirroskuvat - Pixabay

Ateriakuva - Otettu itse

Kuva kirjoittajasta - Anniina Keiskander

Sil on väliä

MC Pikku J toivottaa rauhallisia välipäiviä ja onnellista uutta vuotta kaikille! <3

Sil on väliä

"Tätä hetki tuumaa,

on empatia kuumaa."

"Samoin lihansyönti turhaa, lähentelee murhaa."

"Siks mikään mikä huokaa, ei oo mun ruokaa."

"Eli kaikki lihasta ja luusta, pysyy poissa mun suusta."

"Jos sil on silmät, sano ’ei tätä’, se syömättä jätä."

"Politiikka oikeiston, luonnolle niin onneton."

"Eläintuotantoa tuetaan, sanoil nätiksi se puetaan."

"Suot metsät vaihtuu massiin, valuu pukumiesten kassiin."

"Eikä asiat muutu, jos kukaan ei suutu."

"Anna homman siis ketuttaa, mut muista et voit vaikuttaa."

"On avainsana tahtotila, sil on merkityst, ei tää oo pila."

"Itsekkyys niin; mainstream, viisaus myötätunto; dreamteam."

"Siks kohtaa kaikki sydämellä, ja kohtele hellällä kämmenellä."

Inspiroivia ihmisiä - Kristo Muurimaa

Kristo Muurimaa (s.1975) on koulutukseltaan politiikan tutkija mutta työskentelee järjestötyöntekijänä Oikeutta eläimille -yhdistyksessä kampanjoiden ja toimistotyön parissa. Häntä voi hyvällä syyllä kutsua myös eläinoikeusaktivistiksi, sillä vapaa-ajallaan Muurimaa on salakuvannut eläintuotantoa vuodesta 2006 lähtien ja julkaissut muun muassa Eläintehtaat-valokuvakirjan tuotantoeläinten oloista Suomessa. Vaikka tuotantoeläinten elinolot eivät edelleenkään ole hyvät, niin Muurimaan ja muiden aktivistien ansiosta tuotantoeläinten karu kohtelu on paljon laajemmin tiedostettu ongelma kuin vielä 20 vuotta sitten.

Työnteon lisäksi Muurimaa juoksee (muulloinkin kuin poliisikoiria paetessaan). Juokseminen on viime vuosina ollut rakas harrastus myös itselleni. Nyt siitä oli hyötyä myös siltä kannalta, että sain kunnian tutustua Kristoon Vegaanijuoksijat ry:n kautta. Nähtyäni hiljattain julkaistun Eläinoikeusjuttu -elokuvan ajattelin kysyä josko hänellä olisi aikaa antaa haastattelu myös tähän blogiin. Ilokseni vastaus oli myöntävä.

 

Juha: Hei Kristo, ja kiitokset kun suostuit haastateltavaksi! Miten menee?

Kristo: Ihan hyvin, olen juuri lähdössä työmatkalle vähän lämpimämpään ilmanalaan. Lisäksi onnistuin käymään pitkästä aikaa lenkillä ilman, että akillesjänne olisi vaivannut. Ehkä kesän kisoista sittenkin tulee jotain.

Juha: Kiva kuulla. Olet käyttänyt ison osan elämästäsi siihen, että eläimiä kohdeltaisiin paremmin. Miksi?

Kristo: Ei ole ollut muutakaan järkevää tekemistä. Tai vakavammin sanottuna, halusin nuorena tehdä jotain mikä muuttaisi maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan, ja sitten tavallaan ajauduin eläinoikeusliikkeeseen syksyllä 1996. Hyvin olisin voinut toimia myös ympäristöliikkeessä tai rasismin vastaisissa liikkeissä, mutta eläinoikeusliikeessä on aina ollut paljon pienemmät resurssit ja ehkä siellä oma panokseni on saanut eniten aikaan.

Juha: Suomalaiset syövät keskimäärin 79,1kg lihaa vuodessa. Tämän vuoksi Suomessa tapetaan vuosittain vajaa 300 000 nautaa, yli 2 miljoonaa sikaa ja yli 76 miljoonaa kanaa. Huimia lukuja kun otetaan huomioon, että eläinperäinen ruoka kuormittaa ympäristöä monin verroin enemmän kuin kasvikset. Ja toisaalta ihminen pärjää vallan mainiosti myös täysin kasvisperäisellä ravinnolla. Miten ihmeessä tällainen tehotuotanto järjestelmä on siis päässyt syntymään? Entä mistä sitä kannattaisi oikein lähteä muuttamaan?

Kristo: Eläinten tehotuotanto on syntynyt viimeisen vuosisadan kuluessa, ehkä samalla kuin moderni elämänmuoto on muutenkin tehostunut ja mennyt ikään kuin syvemmälle siinä, miten elämää hallinnoidaan. Tällä hetkellä ajattelen, että paras tapa muuttaa asioita on nostaa eläinten asemaa keskusteluun monesta näkökulmasta aina uudelleen ja uudelleen ja sitä kautta lisätä ihmisten tietoa eläinten pidosta, itse eläimistä, ja toisaalta myös ymmärrystä siitä miten tärkeästä asiasta on kyse. Tämä on ehkä eläinkysymyksen suurin ongelma tällä hetkellä: monet edelleen ajattelevat, että “nehän ovat vain eläimiä” tai että ongelma jotenkin ratkeaa itsestään.

Juha: Joo, on jotenkin tosi helppoa ajatella, että asiat vaan tapahtuu ja ettei omilla teoilla ole merkitystä. Eikä ole siis tarkoitus syyllistää, se on tosi inhimillistä ja ymmärrettävää. Varsinkin tässä yhteiskunnassa. Mut jos pysähtyy miettimään, niin saattaa tajuta, että monet asiat on menneet parempaan juurikin yksittäisten ihmisten, tai ihmisryhmien, ansiosta. Kaikella mitä sanotaan tai tehdään on siis merkitystä. Ja sen tajuaminen voi taas olla tosi voimaannuttavaa.

Nykyään monet sentään onneksi jo tiedostavat tuotantoeläinten kohtelun olevan huonoa. Kiitos siitä kuuluu osaltaan myös sinulle ja muille eläinoikeusaktivisteille. Kaikki meistä eivät kuitenkaan välttämättä pysty tai ole valmiita käyttämään vapaa-aikaansa esim. salakuvaamiseen. Olisiko sinulla jotain vinkkejä sen suhteen mitä jokainen eläinten kohtelusta huolissaan oleva voisi tehdä? 

Kristo: Jokainen voi osallistua keskusteluun omalla tavallaan ja pitää asioita esillä. Kaikki toiminta on tärkeää, tai jos siihen ei riitä aika, voi osallistua myös tukemalla taloudellisesti.

Juha: Hyviä vinkkejä! Asiasta toiseen; oletko käynyt juoksemassa viime aikoina?

Kristo: No enpä juuri, vasen akilles on ollut kipeänä. Eilinen mäkitreeni meni kyllä siinä mielessä ihan hyvin. Salilla on tullut käytyä sekä voimatreeniä tekemässä että kuntopyöräilemässä.

Juha: Harmillista, että jalka on kipuillut. Mutta onneksi siis kuitenkin parempaan suuntaan menossa. Onko askel ollut kevyt silloin kun olet pystynyt juoksemaan?

Kristo: Askeleen keveys ei kyllä koskaan ole ollut oma vahva puoleni. Tai siis en ole kovin nopea, enkä kyllä kovin sitkeäkään. Mutta tykkään silti!

Juha: Samanlaisia kokemuksia myös täällä. Itselleni juokseminen toimii loistavana vastapainona työlle ja muille puuhille joissa joutuu käyttämään aivojaan. Voi vain ”laittaa aivot narikkaan ja antaa mennä”. Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Jos ei, niin mikä auttaa sinua jaksamaan työssäsi?

Kristo: Ehdottomasti samaa mieltä, juokseminen on todella hyvä vastapaino sille, että työskentelee esimerkiksi raakojen valokuvien parissa. Juostessa on juuri ajattele mitään, joskus kuuntelen podcasteja tai kirjoja ja artikkeleita, metsissä kesällä lintujen laulua. 

Juha: Kuulostaa hyvältä. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on juuri käynnissä. Ketä kannattaa äänestää?

Kristo: Kävin itse äänestämässä Mai Kivelää, joka on Vasemmistoliiton ehdokas Helsingissä. En kovin paljoa usko siihen, että äänestämällä voisi suuresti vaikuttaa, mutta toisaalta sekin on yksi toimintamuoto jota voi hyödyntää. 

Juha: Samankaltaisia ajatuksia myös itselläni. Ehdottomasti kannattaa äänestää. Mutta se ei vielä yksin riitä. Asioiden korjaamiseksi tarvitaan myös muita toimia.

Olisiko vielä jotain muuta mitä haluaisit sanoa tämän blogitekstin lukijoille?

Kristo: Mukavaa lopputalvea ja kivaa kevättä kaikille!

Juha: Kiitos Kristo! Voimia ja iloa arvokkaan työsi pariin! Ja keveitä askeleita lenkeille =)

Kristo: Kiitos samoin!

Juha: Thanks!

Juoksukuva Kristosta YPH 66 km - kuvaaja Poppis Suomela

Eläinkuvat - Oikeutta eläimille

Meditatiivisesta juoksemisesta

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon, hyväntahtoisuuden (metta) ja tietoisen liikkeen (kuten joogan) harjoittaminen voivat lievittää ahdistusta ja parantaa mielialaa (1)(2). Samoin juokseminen (3). Mutta entä jos näitä tekee yhdessä? Eli juoksee esimerkiksi hyväksyvää tietoista läsnäoloa samalla harjoittaen. Voisiko se parantaa oloa ja lievittää kärsimyksiä vielä enemmän? Vuonna 2016 julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että yhteensä 30 minuutin kestoinen hengityksen huomiointi sekä kävelymeditaatio harjoitus yhdistettynä 30 minuutin kestoiseen aerobiseen harjoitukseen lievitti koehenkilöiden masennusoireita (4). Saman menetelmän on hiljattain todettu vähentävän myös lääketieteen opiskelijoiden stressiä ja murehtimista sekä parantavan heidän elämänlaatuaan (5). Hieman vanhemman artikkelin kirjoittajat puolestaan toteavat, että meditatiivinen juokseminen on oiva keino voimakkaan hyvän olon saavuttamiseksi ja siitä saattaa olla hyötyä myös esimerkiksi osana psykoterapiaa (6).

Juokseminen lisää aivojen muistirakenteissa (hippokampuksissa) muodostuvien uusien hermosolujen määrää ja keskittymistä vaativa meditaatioharjoitus voi auttaa säilyttämään nämä uudet hermosolut (4). Tämän seurauksena aivot muovautuvat ja mieli oppii olemaan läsnä tässä hetkessä sen sijaan, että se vain pyörittelisi ahdistavia ajatuksia. Juoksuharjoituksen välittömästi mukanaan tuomat hyvän olon (euforian), kivun lievittymisen, rauhoittumisen ja rentoutumisen tuntemukset puolestaan ovat seurausta ainakin aivojen endokannabinoidi ja opioidi järjestelmien aktivoitumisesta. On todennäköistä, että lisäksi myös muutokset ainakin serotoniinia, noradrenaliinia, dopamiinia ja GABA:a välittäjäaineina käyttävissä hermoradoissa sekä hermokasvutekijöiden (mm. BDNF) määrän lisääntyminen vaikuttavat tämän ”juoksijan taivas”, tai englanniksi ”runner’s high”, nimellä tunnetun ilmiön syntyyn (3). Se lienee vähintäänkin osasyy siinä miksi juoksu koukuttaa (6) ja selittää toisaalta myös sitä miksi säännöllisestä juoksemisesta voi olla apua erilaisten riippuvuuksien hoidossa (7).

Olen jo vuosien ajan juossut suurimman osan lenkeistäni samalla jotain mielen harjoitetta tehden. Useimmiten keskityn kehotuntemuksiin, esimerkiksi hengityksen tai jalkojen liikkeeseen ja pyrin palauttamaan huomion takaisin niiden pariin aina kun huomaan sen harhautuneen toisaalle. Katseen pidän maassa muutaman metrin päässä edessäni (muun mahdollisen liikenteen toki huomioiden). Varsinkin alkumatkasta mieli on usein kovin vilkas. Kuitenkin kun kärsivällisesti ja lempeästi tuo huomion takaisin haluttuun kohteeseen yhä uudelleen ja uudelleen, niin lopulta mieli rauhoittuu. Ajatuksia on vähemmän ja ne tuntuvat selkeämmiltä. Aistit tuntuvat terävöityvän siten, että esimerkiksi havaittujen värisävyjen määrä on paljon suurempi. Huomio pysyy halutussa kohteessa kuin itsellään ja kaikenlainen kiireen tunne on poissa. Tuntuu, että teen juuri sitä mitä sillä hetkellä kuuluukin tehdä. Joskus toki käy niinkin, että matka tai kunto loppuu kesken ennen kuin mieli on kerennyt rauhoittua. Mutta olen todennut, että se on myös täysin ok. On viisaampaa pitää tällainen meditatiivinen juokseminen mahdollisimman rentona tekemisenä ja välttää turhaa suorittamista. Muuten saattaa käydä niin, että lisäämme vain omaa kärsimystämme tarpeettomalla itsekritiikillä. Enkä toisaalta muista että olo olisi koskaan ollut ainakaan huonompi lenkiltä palatessa kuin ennen sinne lähtöä. Vaikka ajatuksia siis olisikin edelleen paljon.

Toinen oiva harjoitus lenkkipoluilla on niin sanottu metta eli hyväntahtoisuuden tai rakastavan ystävällisyyden harjoitus (englanniksi loving kindness). Sitä voi harjoittaa monella tavalla mutta yksi keino on pitää osa huomiosta kehotuntemuksissa ja toivoa samaan aikaan kaikkea hyvää 1. ensin itselleen, 2. sen jälkeen hyvälle ystävälle, 3. sitten neutraalille henkilölle (esim bussikuski tai joku muu sellainen henkilö jota näemme säännöllisesti mutta johon emme normaalisti kiinnitä paljoa huomiota) ja 4. lopuksi vielä hankalalle henkilölle. Jokaiseen vaiheeseen voi käyttää esimerkiksi 5-10 minuuttia (tai tässä tapauksessa juosta esimerkiksi jonkun tietyn matkan lenkistä). Halutessaan voi myös lausua hiljaa mielessään esimerkiksi seuraavia lauseita: 1. ”olkoon niin, että olet onnellinen”, 2. ”olkoon niin, että mielesi on eheä”, 3. ”olkoon niin, että olet terve”, 4. ”olkoon niin, että olet kärsimyksestä vapaa”. Sanat tai lauseet voi tietenkin valita myös toisin. Tärkeintä on tahtotila niiden taustalla; että toivoo itselle ja toisille hyvää. Ja vaikka ei tuntisikaan syviä lämpimiä tunteita niin se on myös täysin ok. Lauseita, ja koko harjoitusta, voi ajatella eräänlaisena siementen istuttamisena. Kun pyrkii kehittämään hyvää tahtoa niin voi luottaa siihen, että jossain vaiheessa se myös kantaa hedelmää.

Lauseiden toistamisen lisäksi, tai niiden sijaan, voi kokeilla myös visualisoida, eli nähdä mielessään, henkilön jota kohtaan haluaa kehittää hyvä tahtoa. Voi kuvitella hänet esimerkiksi lapsena tai jossain sellaisessa paikassa/tilanteessa jossa hänellä on hyvä olla. Tällainen mielikuvituksen apuna käyttäminen voi joskus auttaa pääsemään kosketuksiin oman hyväntahtoisuutemme kanssa. Ja tahtotilamme, toive, että itse ja toiset voivat hyvin, on jälleen siis tärkeämpää kuin esimerkiksi se kuinka kirkkaita tai tarkkoja mielikuvamme ovat.

Metta harjoitusta tehdessä on hyvä pitää juoksuvauhti riittävän rauhallisena. Muuten voi käydä niin, että kaikki hyvä tahto karisee kun olo on liian tuskainen. Samasta syystä esimerkiksi ylämäkien aikana on hyvä keskittyä vain juoksemiseen. Eli tavallaan ”vaihtaa moodia” hetkeksi hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoitukseen. Vaatetus kannattaa luonnollisesti valita niin, että ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Jos kuitenkin täytyy valita jompikumpi vaihtoehto, niin ”raikas viileys” on parempi kuin ”tuskainen kuumuus.” Viileä ilma aktivoi ja juokseminen tuntuu tällöin keveämmältä. Jos siis huomaa pukeutuneensa turhan lämpimästi, niin kannattaa herkästi heittää esim päällimmäinen paita lanteille.

Säännöllinen juokseminen voikin, parantuneen keskittymiskyvyn ja hyväntahdon lisääntymisen lisäksi, auttaa myös huomaamaan miten olosuhteet vaikuttavat mielentilaamme ja ajatuksiimme. Alkumatkasta energisenä alamäkeä juostessa voi huomata ajattelevansa esimerkiksi, että ”taidanpa juosta 10 kilometriä pidemmän lenkin kuin olin alunperin suunnitellut”. Saman lenkin loppupuolella väsyneenä ylämäessä ja vastatuulessa ajatukset saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia; ”en varmasti juokse enää kilometriäkään”. Molemmissa tilanteissa on hyvä huomata miten nämä ajatukset ovat olosuhteista riippuvaisia ja samalla muistuttaa itselleen, että ”ei pidä uskoa kaikkea mitä ajattelee”.

Lopuksi vielä muutamia käytännön vinkkejä. Jos et ole aiemmin juossut, niin on hyvä aloittaa harjoittelu kevyesti ja nousujohteisesti. Aloita esimerkiksi reippaalla tunnin kestoisella kävelylenkillä neljänä päivänä viikossa. Kunnon kohotessa voit vaihtaa juoksuun ja kävellä edelleen tarvittaessa vaikka osan matkasta. Ajan kanssa juokseminen alkaa sujua ihan itsellään. Keskittymistä ajatellen kannattaakin pyrkiä siihen, että ainakin noin tunnin lenkit luonnistuvat. Vauhdista ja matkasta ei sen sijaan tarvitse huolehtia. Kunhan matka etenee.(6)

Tätä tekstiä kirjoittaessa oli ilahduttavaa huomata, että sekä muiden ihmisten kokemukset, että myös tutkimusnäyttö vahvistavat omia kokemuksiani meditatiivisen juoksemisen hyödyistä. Näihin pohjaten suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä varsin yksinkertaista keinoa oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ei maksa juuri mitään ja sivuvaikutuksena myös terveys saattaa parantua. Vaikeinta, kuten monessa muussakin asiassa, on aloittaminen. Homma kuitenkin helpottuu huomattavasti kun saa muutaman kerran lenkkarit jalkaan ja itsensä lenkkipolulle. Mieli oppii, että ”tämä tekee hyvää” ja pian huomaakin jo odottavansa seuraavaa lenkkiä. Tässäkin tapauksessa voi siis luottaa siihen, että alun ponnistelut palkitaan kyllä myöhemmin. Eli nyt ei siis muuta kuin ” ylös, ulos ja lenkille!”. Kiertämään vaikka kortteli jos ei muuta =)

"Koko olemuksemme on tulosta siitä, mitä olemme ajatelleet: se perustuu ajatuksiimme, se on ajatuksistamme rakennettu. Jos ihminen puhuu tai toimii puhtain ajatuksin, onni seuraa häntä, niin kuin varjo, joka ei jätä häntä koskaan."

-Dhammapada mietelausekokoelmasta

Viitteet:

1. Saeed ym. Depression and Anxiety Disorders: Benefits of Exercise, Yoga, and Meditation. Am Fam Physician. 2019 May 15;99(10):620-627. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31083878/

2. Graser ja Stangier. Compassion and Loving-Kindness Meditation: An Overview and Prospects for the Application in Clinical Samples. Harv Rev Psychiatry. 2018 Jul/Aug;26(4):201-215. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29975338/

3. Hicks ym. The Transcriptional Signature of a Runner's High. Med Sci Sports Exerc. 2019 May;51(5):970-978.  https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30557194/. 

4. Alderman ym. MAP training: combining meditation and aerobic exercise reduces depression and rumination while enhancing synchronized brain activity. Transl Psychiatry. 2016 Feb 2;6(2):e726. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26836414/

5. Lavadera ym. MAP Train My Brain: Meditation Combined with Aerobic Exercise Reduces Stress and Rumination While Enhancing Quality of Life in Medical Students. J Altern Complement Med. 2020 May;26(5):418-423. Epub 2020 Apr 20. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32310686/

6. Solomon ja Bumpus. The running meditation response: an adjunct to psychotherapy. Am J Psychother. 1978 Oct;32(4):583-92. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/365003/

7. Daniloff C. The Runner’s High. Runner’s World. Feb 1, 2017.

https://www.runnersworld.com/runners-stories/a19042332/runners-high/

Kuvat:

Juoksemisen iloa puhkuava kuva juoksutapahtumasta- Niklas Holmberg

Muut kuvat - Lenkkeilijän oma kuva-arkisto

Joulun sana

MC Pikku J toivottaa rauhallista joulunaikaa kaikille! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme <3

Ihmettelen

“Okei, nyt kuulolla, kaikki herrat sekä daamit;

Teille esitän, yhet elämisen raamit .”

“Katsoin ja ihmettelin, sit takaa kuului ”tuuttuu”,

Vauhtia poika, maailma muuttuu.”

“Tiedän tiedän, mut tähän täytyy puuttuu,

Ja kaikella kunnioituksella, ei siis sedän tarvii suuttuu.”

“Tuntuu, et me ihmiset ollaan hukas,

Juostaan elämämme läpi. Vaan mist sais sen takas?”

“Kaikki tietää, et ei pitäis lentää.

Silti tahtoo, moni kaukomaihin entää.”

“Vaan, jos otettais me iisimmin,

Niin kyl luontokin kestäis paremmin.”

“Sanon suoraan, ihan sama mitä pidit;

Tää nykymeno; on unohdettu skidit.”

“Enkä väitä, että ongelma on iisi.

Ennemminkin, koko yhteiskunnan kriisi.”

“Mut elämä on, siitä jännä skene;

Et lopulta meil on, vaan tää yks yhteinen vene.”

“Muistetaan siis kelata, mihin nenä näyttää,

Miten kortit kantsii pelata; miten elämänsä käyttää.”

“Jos lähdön olles käsillä, sul on paljon rahaa.

Niin merkkaaks se oikeasti? Vai se teiks hyvää vaiko pahaa?”

“Luovu siis vihasta, huolehdi tädeistä ja sedistä.

Ja kun poistut pihasta; ”rauhaa, rakkautta edistä.”

“Almu niille; jotka lähteneet on kodista,

Johtui Ukrainan kriisistä, muista uhista tai sodista.”

“Vaik meno on kovaa, ja maailma ympärillä pauhaa,

Ei täst tarvii, nyt enempää jauhaa.”

“Lähen etsii, sitä kuuluisaa puurokauhaa.

Koko sydämestäni toivon, sulle joulurauhaa <3 ”

Lenkkeilystä ja eläimistä

Olen viime aikoina juossut taas suhteellisen paljon. Lenkeillä on hyvin aikaa pohtia asioita. Ja välillä niitä tulee pohdittua vaikka ei haluaisikaan. Jännä tämä ihmismieli.

Uskoisin kuitenkin, että nämä pohdinnat ovat ainakin omalla kohdallani johtaneet hyvinvoinnin lisääntymiseen. Koen olevani nykyään paremmin tietoinen omista ajatuksistani ja arvoistani kuin vaikka 10-20 vuotta sitten. Tunteiden tunteminen / niiden kanssa läsnäoleminen on myös nykyään helpompaa. Ja koen siis, että yksi keskeinen syy tähän on se, että lenkkien ja muiden hiljaisten hetkien aikana on tullut pohdittua ja jäsenneltyä ajatuksia. Etenkin sellaisia jotka muuten mielelläni ohittaisin. Antaisin vain olla.

Verde lehti julkaisi hiljaittain yhden tällaisen Keskuspuiston lenkkipoluilla syntyneen/jäsentyneen pohdintani. Linkki juttuun:

https://verdelehti.fi/2022/12/02/lemmikit-ja-tuotantoelaimet-eivat-ole-samalla-lautasella/

Aiheena siis eläinten kohtelu. Vilkaise ihmeessä jos sinulla on aikaa ja kiinnostaa. Ja toivottavasti et koe tekstiä moralisoivana. Se ei missään nimessä ole tarkoitus. Monista aiheista on vaikea puhua, ja varsinkin kirjoittaa, ilman, että saa aikaiseksi välittömiä vastareaktioita. Joita huomaan siis myös itsessäni. Näkisin, että tästä huolimatta myös näitä aiheita on tärkeä käsitellä. Näin voimme lisätä ainakin omaa ymmärrystämme. Ja toivottavasti tuoda asioita mukaan myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Iloa alkavaan talveen kaikille =)

“If, then, I were asked for the most important advice I could give, that which I considered to be the most useful to the men of our century, I should simply say: in the name of God, stop a moment, cease your work, look around you.”

-Leo Tolstoy, Essays, Letters and Miscellanies

Kuvat:

Pieni possu - Oikeutta Eläimille

Lumiukko - Lenkkeilevän apinan oma kuva-arkisto

Magneettikuvausta ei pidä tehdä ilman pätevää syytä

Suurin osa aikuisista kärsii päänsärystä jossain vaiheessa elämäänsä. Myös lapsilla vaiva on yleinen ja iän myötä sen esiintyvyys kasvaa. Yli 10 -vuotiaista pojista 25%:lla ja tytöistä 35%:lla on päänsärkyä vähintään kerran kuukaudessa (1). Vaikka särky on aina ikävä oire niin onneksi syy sen taustalla on useimmissa tapauksissa hyvänlaatuinen. Ja monesti sellainen jonka ensisijainen hoito on elintapojen viilaus. Keskeistä tällaisen vaivan selvittelyissä ovat hyvät esitiedot potilaalta itseltään sekä hyvä kliininen tutkimus. “Konetutkimuksille” on harvoin tarvetta. Tästä huolimatta Suomessa tehdään vuosi vuodelta enemmän pään magneettitutkimuksia (MRI - Magnetic Resonance Imaging). Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella MRI tutkimukset ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana (2).

Oikein käytettynä MRI on hyvä tutkimus. Se antaa tarkkaa tietoa kuvattavan kohteen rakenteesta ja auttaa siten esimerkiksi leikkausten suunnittelussa. Lisääntyneet kuvantamiset ovat tuoneet mukanaan kuitenkin myös varjopuolia. Ensinnäkin, lisääntynyt kuvantaminen lisää sattumalöydöksiä ja aiheuttaa turhaa huolta. Radiologi ei välttämättä osaa sanoa varmuudella mitä kuvissa näkyy. Tällöin päädytään herkästi tekemään lisää tutkimuksia ja sopimaan kontrolleja useammankin vuodenkin päähän. On tietenkin hyvä, että ihmisistä pidetään huolta. Epäselvät kuvantamislöydökset aiheuttavat kuitenkin myös pelkoa sairauksista sekä altistavat ihmiset toimenpiteiden haitoille (3-6). Lääkärin tehtävänä onkin aina punnita aiheuttaako suunniteltu tutkimus enemmän hyötyä vaiko haittaa.

Viime vuosilta omalta vastaanotoltani mieleen on jäänyt useampi ihminen joiden pää on jo edeltävästi kuvattu “varmuuden vuoksi” ja kuvantamisen yhteydessä on löydetty araknoidea- tai pineaalikysta. Kyseiset muutokset ovat lähtökohtaisesti hyvänlaatuisia eivätkä siis aiheuta oireita. Joskus harvoin saatetaan kuitenkin tarvita esimerkiksi seurantatutkimuksia. Osa potilaista on todennut, että tietoisuus aivoissa olevasta nesterakkulasta on ollut heille “ihan fine” eivätkä he ole sitä juurikaan miettineet. Osa taas on ollut hyvinkin ahdistuneita asiasta. Heillä on ollut vaikea hyväksyä, että oireet eivät johdu kyseisestä muutoksesta, eikä sille sen vuoksi myöskään pidä tehdä mitään.

Potilaiden mielenrauhan lisäksi myös tulevat sukupolvet kiittävät turhien MRI passitusten karsimisesta. Laskennallisesti yksi 30 minuutin kestoinen MRI tutkimus tuottaa samanverran hiilidioksidi (CO2) -päästöjä kuin 1150km matkan ajaminen (amerikkalaisella) yksityisautolla. (7) Tänä vuonna julkaistussa Australialaisessa tutkimuksessa yhden MRI kuvauksen päästöt vastasivat kuitenkin "vain" 145km matkan ajamista (uudella eurooppalaisella) autolla. Tässä tutkimuksessa ei oltu huomioitu esimerkiksi laitteen valmistuksesta, eikä myöskään tilojen viilennyksestä johtuvia päästöjä. Kyseinen luku on siis mitä ilmeisimmin alakanttiin arvioitu. Vertailun vuoksi voidaan joka tapauksessa mainita, että yksi ultraäänitutkimus vastaa 4km yksityisautoilua. (8) Aivan eri kertaluokkaa siis kuin kumpikaan edellä mainituista arvioista MRI:n aiheuttamista päästöistä. Kuvantamislaitteiden kuluttumasta energiasta kertoo myös se, että jo viitisen vuotta sitten 120 maan MRI ja tietokonetomografia kuvausten yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt vastasivatkin 0.77% kaikista maailman päästöistä (9). Veikkaisin, että absoluuttinen päästöjen määrä on sittemmin vain lisääntynyt kuvantamislaitteiden yleistymisen myötä.

On hyvä myös huomioida, että jos kuvantamisen yhteydessä tarvitaan varjoainetta (gadolinium), niin se päätyy virtsan mukana vesistöihin (10). Ei tosin aivan kaikki sillä osa gadoliniumista kertyy aivoihin. Tämän ei tiedetä aiheuttaneen haittoja mutta ilmiön pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta (11).

Useimmissa tapauksissa päänsäryn syy selviää kuuntelemalla ja tutkimalla. Päätä ei kannata kuvata jos sille ei ole aihetta (12). Näin vältetään monta turhaa huolta. Ja säästetään maapallon sekä terveydenhuollon rajallisia resursseja.

"Toisen kärsimyksiä ulkopuolinen ei voi mitata luonnontieteellisin menetelmin, mutta niiden merkitystä voidaan ymmärtää eläytymällä sairaan asemaan. Toisen todellisuuteen ei voi pujahtaa eikä toisen elämään astua, mutta kuunnella voi, rinnalla seistä ja mukana kulkea. Aito vuorovaikutus alkaa kuuntelemisesta ja eläytymisestä toisen asemaan. Kysymys on myötäelämisen taidosta. Toisen ihmisen ymmärtämiseksi tarvitaan älyn rinnalle myötätuntoa, tiedon rinnalle tunteita ja järjen kumppaniksi moraali. Aina kun väheksymme toisen kärsimyksiä, menetämme joitain omasta inhimillisyydestämme."

Risto Pelkonen, arkkiatri

Viitteet:

1. Päänsärky (lapset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 28.5.2022). Saatavilla internetissä: https://www.kaypahoito.fi/hoi29010
2. https://yle.fi/uutiset/3-11999194 (viitattu 12.6.2022)
3. Bomhof C et al. The Impact of Incidental Findings Detected During Brain Imaging on Research Participants of the Rotterdam Study: An Interview Study. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics 2020;29(4), 542-556. https://www.cambridge.org/core/journals/cambridge-quarterly-of-healthcare-ethics/article/impact-of-incidental-findings-detected-during-brain-imaging-on-research-participants-of-the-rotterdam-study-an-interview-study/59FB7D36DB6F7C018F6C3D08297C9545
4. Illes, J, Kirschen, MP, Edwards, E, Stanford, LR, Bandettini, P, Cho, MK, et al. Ethics: Incidental findings in brain imaging research. Science 2006;311(5762):783–4.
5. Booth, TC, Jackson, A, Wardlaw, JM, Taylor, SA, Waldman, AD. Incidental findings found in "healthy" volunteers during imaging performed for research: Current legal and ethical implications. British Journal of Radiology 2010;83(990):456–65.
6. Schmidt, CO, Hegenscheid, K, Erdmann, P, Kohlmann, T, Langanke, M, Volzke, H, et al. Psychosocial consequences and severity of disclosed incidental findings from whole-body MRI in a general population study. European Journal of Radiology 2013;23(5):1343–51.
7. https://www.quora.com/What-is-the-carbon-footprint-of-a-3T-MRI-scanner?fbclid=IwAR3O1IK1var-YPJ43iTGlT4QFwTF6RDV21W-6POPrqnNtiQRUXJZA8i_7EQ (viitattu 13.6.2022)
8. McAlister Scott et al. The carbon footprint of hospital diagnostic imaging in Australia. Lancet Reg Health West Pac. 2022 Jul; 24: 100459. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9079346/?fbclid=IwAR1FJP-jnlruftNqD_aOW056iP3Iv_akkJHRjCcUUy_xJgvRCgQikyE6wu4#!po=0.555556
9. Picano E. Environmental sustainability of medical imaging. Acta Cardiol. 2021 Dec;76(10):1124-1128. 
10. Tokyo Metropolitan University. Does MRI have an environmental impact? Gadolinium found in elevated amounts near water treatment plants in Tokyo rivers. 23.5.2020 https://www.eurekalert.org/news-releases/871766 (viitattu 12.6.2022)
11. Parviainen et al. Magneettikuvausten tehosteaineet. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 2018;134(6):613-20. https://www.duodecimlehti.fi/duo14228 (viitattu 12.6.2022)
12. Ollikainen J. Päänsärkypotilas päivystyspoliklinikassa. Duodecim 2014;130(4):391-7. https://www.duodecimlehti.fi/duo11493 (viitattu 12.6.2022)